Skip to content

Black metallia ja rynnäkkökiväärejä

3.4.2010

Uusi Tuuli ry on päättänyt luopua Estellestä. Halukkaille laivanvarustajille on siis tulossa osakkeita tarjolle. Ja lienee niin, että Estelle ei ainakaan Uuden Tuulen ohjauksessa purjehdi Meksikoon. Iso ja paljon resursseja vaativa hankehan tuo koko Estelle-kuvio on ollut.

Laivassa olisi paljon potentiaalia maailmanparannukseen – ja paljon sillä on saatukin aikaan – mutta viime aikoina ei kuitenkaan ole löytynyt tarpeeksi intoa ja pitkäjänteisiä toimijoita pitämään laivaa kunnossa ja liikkeellä. Harmillista toki, mutta ehkäpä Estelle sittenkin on vain yksi työkalu muiden mahdollisten joukossa. Eikä työkaluista ja niiden säilyttämisestä pitäisi tulla itseisarvoja, etenkin jos näyttää siltä, että ne vaativat käyttäjiltään liikaa täyttääkseen tarkoituksensa.

Vastarinnan ja toisenlaisen maailman rakentamisen tiloja ja tapoja on muitakin.

Hieman kuten Estellenkin ympärillä, täällä Oaxacassa vastarinta ja uuden luominen ottavat erilaisia toisiinsa limittyviä vaihtoehtoisen talouden, kulttuurin, järjestäytymisen ja poliittisen toiminnan muotoja. Selkeämmin kuin Suomessa, myös uskonto on mukana poliittisten ja kulttuuristen voimien pelikentällä.

Vaikka suuri osa meksikolaisista on kristittyjä, enimmäkseen katolilaisia, myös muisto espanjalaisten valloittajien uskonnollisesta pakkovallasta elää edelleen. Vanhojen uskontojen ja uskomusten ylläpitämisestä sekä rituaalien elvyttämisestä on tullut osa laajempaa kulttuurin, maailmankatsomuksen ja elämäntavan puolustamista. Joillekin kevätpäiväntasaus on pääsiäistä merkittävämpi juhla ja vierailut muinaisilla pyhillä paikoilla tietoista kamppailua itsehallinnon puolesta.

Tehtävä ei välttämättä ole helppo, sillä vaikka monet vanhat tavat elävät, niiden taustalla olevat uskonnolliset syyt sekä maailmankaikkeuteen ja luonnon kiertokulkuun liittyvät selitykset ovat jo monin paikoin kadonneet. ”Teemme silloin ja tällöin niin ja näin, koska niin on ennenkin ollut tapana.”

Vastarinta ei myöskään ole pysähtynyttä menneisyyteen takertumista. Yksi esimerkki uudesta, mutta itsemääritellystä tavasta vastustaa kristinuskon kulttuurisesti ja maailmankatsomuksellisesti yhtenäistävää vaikutusta on Xipe Totec Kalpulin esihispaaniseksi black metalliksi kutsuma musiikki. Yhtye esiintyy zapoteekiksi ja misteekiksi yhdistäen perinteisiä instrumentteja  norjalaisten yhtyeiden tunnetuksi tekemään, vihaiseen black metalliin.

Joistakin eurooppalaisista ja yhdysvaltalaisista yhtyeistä huokuvan kylmän, koko ihmiskuntaan kohdistuvan vihan sijaan Xipe Totec Kalpulin musiikki välittää tunnetta, jota voisi kuvata zapatistikapinallisten ilmaisun mukaan kunnialliseksi raivoksi, digna rabiaksi. Välispiikit ja yhtyeen esiintyminen luovat kuvaa raivosta, joka nousee vuosisatoja jatkuneista rasismista, kulttuurisesta tukahduttamisesta ja murhista, ja jonka taustalla on rakkaus uhattuja kulttuurisia juuria ja elämän monimuotoisuutta kohtaan.

Black metal ei tietystikään ole osa alkuperäiskansojen ”perinteistä” kulttuuria. Mutta ero ulkopäin pakotettuun kulttuuriseen muutokseen on se, että muutos on omaehtoista ja hallittua. Musiikki on itse etsitty, löydetty ja vapaasti muokattu ilmaisun ja vastarinnan väline.

Myöskään rynnäkkökiväärit eivät kuulu alkuperäiskansojen vuosisatoja vanhoihin ja perinteisiin vastarinnan välineisiin, mutta esimerkiksi zapatistit kokivat niihin tarttumisen olevan tarpeen kulttuuriensa ja ihmisarvoisen elämän mahdollisuuksien turvaamiseksi.

Black metallia useammin rynnäkkökiväärit kuitenkin on Latinalaisen Amerikan historiassa annettu alkuperäiskansojen käsiin ulkoapäin tuodun ideologian ajamiseksi sen sijaan että ne olisi poimittu omaehtoisen kamppailun välineiksi. Koska alkuperäisväestö on lähes kaikkialla kuulunut köyhistä köyhimpiin ja sorretuista sorretuimpiin, on se aina muodostanut merkittävän osan aseellisten vallankumous- ja vastarintaliikkeiden jäsenistöstä. Useimmiten toimintaa on kuitenkin ohjannut jokin vasemmistolainen ideologia ja sissiryhmien johtajat ovat tulleet alkuperäiskansojen ulkopuolelta. Tässä suhteessa zapatistit ovat erilaisia. Vaikka heidän puhemiehenään ja armeijansa ylimpänä komentajana tunnetaankin mestitsialkuperää oleva Subcomandante Marcos, on liike ja sen poliittinen johto käytännössä alkuperäisväestön itsensä hallussa.

Tosin on syytä huomioida, että black metallin ja rynnäkkökiväärien lisäksi myöskään kristinusko ja sen vaikutukset eivät ole mitenkään yksiselitteisiä. Esimerkiksi zapatistiyhteisöistä suuri osa on katolilaisia ja aikojen myötä eurooppalainen katolaisuus on muovautunut synkretismiksi, jossa kristinusko sekoittuu alkuperäiskansojen vanhoihin uskontoihin. Ulkoapäin pakotettu uskonto on siis otettu haltuun ja muokattu omanlaisekseen, ja juuri tällainen kristinusko on osa alkuperäiskansojen nykykulttuuria, jonka yhteisöt kokevat omakseen ja jota he haluavat suojella. Itsekin mietin välillä, menetimmekö enemmän suomalaisesta kulttuurista kristinuskon vai television ja einesruokien tulon myötä.

Ja vaikka kirkko onkin historiansa aikana toiminut ennemmin maallisten vallanpitäjien tukipilarina kuin tasa-arvoa edistävänä voimana, voivat kristillinen usko ja etiikka johtaa myös aidosti sorrettujen voimauttamiseen pyrkiviin johtopäätöksiin. Chiapasin zapatistiliikettä ja sen taustoja on mahdotonta hahmottaa huomioimatta vapautuksen teologiaa, joka vaikuttaa myös Oaxacassa sekä ympäri Latinalaista Amerikkaa.

(Zapatistikuvasta kiitos Toinenmeksiko.org / SIPAZ)

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: