Skip to content

Miksi Meksiko?

11.3.2010

Ehkäpä on syytä kysyä myös, miksi matkata juuri Meksikoon. Maailmassa on muitakin paikkoja ja muuallakin voi toimia varsin samankaltaisten asioiden puolesta. Siis: miksi Meksiko?

Vastausta täytyy tässäkin lähteä hakemaan Uusi Tuuli ry:n suunnalta. Uusi Tuulihan ylläpitää ja liikennöi Estelle-purjelaivaa, joka on kunnostettu merikelpoiseksi rahtilaivaksi pääasiassa vapaaehtoisvoimin ja kierrätysmateriaaleja käyttäen. Ajatuksena on alusta asti ollut rakentaa ympäristöystävällisesti tuulivoimalla kulkeva laiva, joka kuljettaa eettisin perustein valittua rahtia maailman merillä. Rahdiksi on tässä tapauksessa laskettava myös ajatukset, kokemukset ja tuntemukset, sillä yhtenä keskeisenä tehtävänä on yhdistää ihmisiä ja kampanjoida ympäristön ja kansainvälisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Tavoiteltua toimintaa voisi kutsua solidaarisuusvaihdoksi: uudenlaisten, ihmiskasvoisten vaihdon ja vuorovaikutuksen tapojen luomiseksi siten, että taloudellinen vaihto (jonka nykyään yleisin muoto on kauppa), kulttuurinen vaihto, oppiminen, välittäminen ja myötäeläminen sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi.

Ja vaikka välittäminen voikin joskus kutsua kuljettamaan avustustavaraa köyhistä köyhimmille ja hädänalaisista hädänalaisimmille, on vanhan Estelle-viisauden mukaan ensisijainen kohdemaamme Suomi. (Tätä voisi kyllä laajentaa koskemaan Eurooppaa tai koko läntistä kulttuuripiiriä.) Tämän ajatuksen mukaan pitkällä aikavälillä autamme köyhistä köyhimpiä parhaiten muuttamalla asioita omassa elinpiirissämme. Ja oikeastaan koko auttamisajatuksen voisi unohtaa kokonaan: yksinkertaisesti kyse on siitä, että rakentamalla toisenlaista elämää lakkaamme uudistamasta ja tukemasta valtasuhteita ja rakenteita, jotka luovat köyhyyttä ja estävät köyhdytettyjä rakentamasta ihmisarvoista elämää omaehtoisesti.

Oikeastaan köyhistäkin puhuminen tuntuu harhaanjohtavalta lähestymistavalta, ikään kuin kyseessä olisi ensisijaisesti ”taloudellinen” ongelmavyyhti. Ennemmin voisimme puhua sorretuista ja syrjäytetyistä, joilta on viety valta päättää heille oikeutetusti kuuluvan yhteisvaurauden (maa, vesi, luonnon antimet, kulttuurinen perimä, tietotaito, jne.) käytöstä. Vallatta jätetyistä ja alistetuista, jotka on pakotettu epäoikeudenmukaisin ehdoin tekemään ensisijaisesti muita hyödyttävään työtä (mikäli nyt edes sellaisen työn tarjoaminen on sattunut näyttämään kannattavalta taloudellisille vallanpitäjille).

No, puhummepa köyhistä tai emme, olemme joka tapauksessa osa maailmanlaajuista valtasuhteiden verkostoa, joka määrittää maapallomme yhteisten voimavarojen käytön hyödyttäen toisia ja syrjäyttäen toisia. Ja Suomessa ja Euroopassa olemme sellaisissa verkoston asemissa, että valtasuhteiden peli tyydyttää keskimääräistä paremmin meidän halujamme ja tarpeitamme – monella tapaa maailman väestön enemmistön kustannuksella. Maailmantalous loikkii ennemmin meidän satunnaisten ostohalujemme mukaan kuin muualla koetun, todellisen ja jopa tappavan nälän tai janon mukaan. Siksipä vallan verkostoa on syytä lähteä purkamaan ja uudelleenrakentamaan oikeudenmukaisemmaksi omasta elinpiiristämme käsin, alkaen omista ajatuksistamme, kulttuuristamme ja yhteiskunnastamme.

Ja… niin, siis.. Meksiko?
Mitä siis teen Meksikossa?

Erinäisten mutkien, matkojen ja yhteistyöyritelmien jälkeen Estellen seuraavaksi pitkän matkan purjehduksen kohteeksi on siivilöitynyt Meksiko. Tutkimme pitkään mahdollisuuksia purjehtia myös muun muassa Tansaniaan, jonne on Suomesta pitkät ja perinteikkäät kehitysyhteistyösuhteet ja josta tulee esimerkiksi Tampereen kehitysmaakauppayhdistyksen maahantuoma Africafe (jota muuten on saatavilla myös Estellen tukikahvina Messikahvi-nimellä). Ja onpa Uuden Tuulenkin väki aikoinaan ollut toimittamassa maahan kahvipaahtimoa viljelijöiden osuuskunnalle, jotta kahvin paikallinen jalostusaste nousisi ja viljelijät hyötyisivät enemmän koko kahvitouhusta.

No, yhteyksiä ja lupaavia yhteistyökumppaneita kuitenkin löytyi lopulta paremmin Meksikon suuntaan, etenkin kansainvälisestä zapatistisolidaarisuusliikkeestä. Suunnittelimme muun muassa zapatistiliikkeeseen kuuluvien viljelijäosuuskuntien kahvin tuomista yhdessä saksalaisen Café Libertad -kollektiivin kanssa. Ja, kuten Estelle-touhuissa yleensä, tarkoituksena oli myös kampanjoida ja tehdä solidaarisuustyötä Euroopassa.

Juuri ennen kuin ehdimme pyöräyttää Meksikon-matkan järjestelyt kunnolla käyntiin, nousi esiin kuitenkin kysymyksiä Estellen rungon ja pohjalevyjen kunnosta. Ja koska ne, jotka haluavat lähteä ylittämään Atlanttia mahdollisesti puolikuntoisella laivalla, lienevät harvassa, päätimme ottaa aikalisän, tutkia laivan kuntoa tarkemmin ja tehdä tarvittavat kunnostukset. (Tämä työ on edelleen kesken ja etsimme jatkuvasti ideoita ja voimavaroja Estellen pelastamiseksi: lisätietoja Uuden Tuulen blogista.)

Meksiko oli kuitenkin jo uinut kampanja- ja tiedotustyöhömme osaksi globaalin oikeudenmukaisuuden ja ekologisen kestävyyden (sekä ekologisen velan) teemoja. Hankkiaksemme taustatietoja maasta ja tarjotaksemme niitä muillekin, olimme muun muassa aloittaneet Toinenmeksiko.org -sivuston ja järjestäneet oaxacalaisen kansalaisaktivistin Rubén Valencian vierailun Suomeen syksyllä 2009. Samalla olimme sotkeutuneet Café Caracol -kahvikollektiivin perustamiseen ja Suomessa kyseisellä nimellä myytävän zapatistikahvin maahantuonnin järjestelyihin.

Ja, niin, pikkuhiljaa yhteydet vahvistuivat ja tuntuivat kutsuvan tähän suuntaan. Samaa solidaarisuustyötä tiedotuksen ja kampanjoinnin muodossahan on mahdollista tehdä ilman laivaakin – vaikka, myöntäkää pois, kyllä teitäkin enemmän se laiva kiinnostaa ja innostaa kuin pelkät nettisivut ja blogit.

Itselleni kyseessä on myös, tai oikeastaan ennen kaikkea, oppimatka. Ja niinhän se olisi myös Estellen purjehduksen kanssa. Globaalit (ja näihin kytkeytyvät paikalliset) sosiaaliset ja ekologiset ongelmat huutavat ratkaisujaan, ja vaikka teknologisten ihmeratkaisujen odotteluun olisikin houkuttelevaa tuudittautua, näen realistisempia mahdollisuuksia yhteiskunnallisten muutosten tiellä. Meidän on opittava elämään toisin; järjestettävä yhteiskuntamme ja elämämme radikaalisti uudella tavalla. Ja tällä tiellä saatamme hyvinkin löytää opittavaa ja inspiraation lähteitä muun muassa Meksikon ruohonjuuritason kansanliikkeiltä.

Edellä jo mainitun zapatistiliikkeen sekä zapatistien itsehallinnolle keskeisten caracolien (eräänlaisten poliittisen ja kulttuurisen toiminnan keskusten, joissa kokoontuvat alueelliset hyvän hallinnon neuvostot) lisäksi innostavia esimerkkejä yhteisöllisestä itsehallinnosta ja radikaaleista muutospyrkimyksistä löytyy Oaxacasta, missä tulen viettämään suurimman osan ajastani. Ja jos jotain opin ja jostain innostun, toivottavasti jotenkin kykenen sitä välittämään eteenpäin, vaikkapa tämän blogin kautta. Ehkäpä kaikesta on hyötyä silloinkin, kun Estelle vihdoin purjehtii tähän suuntaan (”syksymmällä” kuten Estellen valmistumista odotellessa sanottiin). Ja purjehtiihan se, eikö niin?

Estellen kuvasta kiitos: www.flickr.com/photos/fairtrade_ship_estelle/

Mainokset

Miksi matkassa?

3.3.2010

Matkallani, kuten asioilla useimmiten, on monta tarkoitusta. Tai ehkä vain yksi, joka koostuu monista pienistä, toisiaan tukevista palasista. Jos aloitamme siitä yhdestä, voinemme lainata Uusi Tuuli ry:n sääntöjä, joissa yhdistyksen tarkoitukseksi todetaan ”edistää kansainvälistä solidaarisuutta, oikeudenmukaista kansainvälistä taloudellista järjestystä, rauhaa ja keskinäistä yhteisymmärrystä yksityisten ihmisten ja kansojen välillä.”

Heh, varsin ylevältä ja näin yhden ihmisen matkaa koskien jopa mahtipontiseltahan tuo kuulostaa, mutta Uuden Tuulen sääntöjen siteeraaminen on paikallaan siksi, että etenkin ensimmäisen puoliskon matkastani toimin pääosin Uuden Tuulen edustajana. (Niin, ”etenkin” ja ”pääosin”, mutta kyllä kai kaikessa tuon edustusajan ulkopuolelle jäävässä voisi kutakuinkin samoja tarkoituksia pitää mielessä…)

Ja jos loikkaamme niihin moniin pienempiin tarkoituksiin, niin aivan aluksi tarkoituksena on suunnitella yhteistyötämme oaxacalaisen Unitierra-järjestön kanssa. Sittemmin keskityn kirjoittamaan Uuden Tuulen ylläpitämälle Toinenmeksiko.org-sivustolle ja tiedottamaan Etelä-Meksikon ruohonjuuritason kansanliikkeistä. Unitierran luokse tekemääni hankevalmistelumatkaa varten olemme saaneet Ulkoasiainministeriöltä tukea, ja Toinenmeksiko.org-sivustolle sekä mm. tänne blogiin kirjoittaminen kuuluu työelämävalmennukseeni, jonka aloitan hankevalmistelumatkan jälkeen Uuden Tuulen palveluksessa.

Uusi Tuuli ry on yksi Siemenpuu-säätiön perustajajärjestöistä ja suunnitelmissa on myös vierailuja Siemenpuun tukemissa hankkeissa Oaxacan, Chiapasin ja Jaliscon osavaltioissa. Virallista puuhaa riittää siis ainakin puoleksi vuodeksi. Loput suunnitteilla olevasta Meksikon-vuodesta rakentuvat sitten ajallaan. Loppuvuodesta Meksikossa pidettävä YK:n ilmastokokous kiinnostaa ja mitä luultavimmin johonkin siihen liittyvään toimitaan. Ilmastoasioissa pidän yhteyttä suomalaiseen Hyökyaalto-verkostoon, vaikka ovat nuo ilmastojutut toki lähellä Uuden Tuulenkin toimintaa.

Tällaisin tarkoituksin siis matkassa. Katsotaan, mitä tuleman pitää.


www.toinenmeksiko.org

www.estelle.fi
www.siemenpuu.fi
www.hyokyaalto.org